Alan päästä kärryille...

... tunteiden tunnistamisen kanssa. Vihdoin!

Olen huomannut edellisen terapeutin puhelun jälkeen, että olen alkanut oppia kaivamaan ne todelliset tunteet ja ajatukset sen hetkisen tunnevyöryn alta.

Ärtymys ja ahdistus jotka minulla useimmiten ovat pinnassa ovat vain reaktioita todellisiin tunteisiin joita minulla sillä hetkellä on.

Olen hyvin usein ärtynyt. On päiviä jolloin kaikki ärsyttää.

Ihmiset, äänet, sää, autot, pyörät, eläimet - ihan kaikki.
Välillä ottaa hermoon niin paljon, että tekisi mieli heittää vain seinään jokainen esine jonka otan käteen. 

Olen vasta nyt vähän ajan sisään oppinut pysähtymään ja oikeasti miettimään, että miksi minua ärsyttää tällä hetkellä näin paljon. Miksi yhtäkkiä rintaa puristaa ja ahdistaa. Mikä aiheuttaa tämän tunteen? Mitä tämän alta löytyy?

Ja yleensä sen tunnistamisen jälkeen olo helpottuu.

Minulle henkilökohtaisesti tunteiden tunnistaminen ja niiden nimeäminen auttaa todella paljon ymmärtämään tunteitani ja itseäni. Hallitsemaan ja ymmärtämään niitä. 

Tunteet ovat normaaleja - on ne sitten hyviä tai huonoja. Niin kuin olen aiemminkin sanonut.

On vain eri asia olla niiden kanssa solmussa ja vihata niitä kuin ymmärtää ja olla sujut niiden kanssa. Minuun ainakin tällä on ollut suuri vaikutus.

Aiemmin pakenin tunteitani. En halunnut kohdata niitä, koska se teki kipeää. Tuli paha mieli. Ja miksi olisin halunnut tehdä itselleni entistä huonomman olon mitä se jo oli?

Nyt ymmärrän ja tiedän, että se on välttämätöntä. Asia joka on vain pakko tehdä. Vain sillä tavoin pääsen niistä yli eivätkä ne tule uudelleen kyläilemään ties kuinka pitkän ajan päästä. 

Se tulisi ajamaan minut takaisin lähtöruutuun josta aloitin viimevuoden lokakuussa.

Olen myös huomannut, että minulla "ensitunteiden" takana on usein ollut huolta, pettymystä, ikävää, itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ynnä muuta. 

Ja nämä ovat näyttäytyneet minulle ahdistuksena ja kiukkuisuutena. 

On aina se yksi kysymys - Miksi?

Olen alkanut tehdä niin, että jos huomaan olevani kiukkuinen niin istun alas ja alan ajatella asiaa. Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen mikä voisi tämän aiheuttaa.

Usein sieltä löytyykin syy.

On päiviä jolloin olen todella kiukkuinen ja kun asiaa mietin, että miksi kun mitään ei ole edes käynyt niin se voikin olla esimerkiksi se menettämisen pelko. 

Aivot ajattelee asioita vaikka en sitä tiedostaisikaan. Ne käsittelee asioita ja yrittää saada niihin jotain selkoa aiheuttaen minulle hämmennystä silloin tällöin.

Eilen tulin hieman surulliseksi, kun ystäväni laittoi minulle kuinka hänellä on ikävä. Minullakin tuli todella kova ikävä ystäviäni ja koiria. 

Eli tämä surullinen fiilis joka normaalisti olisi ollut ilman syytä johtuikin ikävästä. Ennen olisin vain sanonut, että en tiedä miksi olen surullinen tänään. Olen vain.

Sen jälkeen minua kävi ärsyttämään ihan todella paljon. 

Suorastaan lähes vihan rajoille. Tämä tunne kumpusi huonosta omatunnostani. 

Siitä, että en todellakaan pitänyt siitä miltä näytin valokuvassa. Olisi tehnyt mieli repiä puhelin toisen kädestä ja heittää se parvekkeelta alas ja mennä ajamaan autolla miljoona kertaa yli.

Ihan hirveää.

En eilen osannut näitä tunteita käsitellä sillä meillä oli vieraita ja minulla oli häiriötekijöitä paikalla. Ei ollut aikaa eikä edes rauhaa alkaa käsitellä tunteita. Ne väistyivät sivuun todella nopeasti.

Nyt minulla oli tänään aikaa aamulla käsitellä eiliset tuntemukset joita minulle illan aikana tuli.

Kyllä ihmisen mieli ja keho on ihmeellinen.

Mitä enemmän itseensä oikeasti tutustuu ja itseään ja ajatuksiaan tutkii ajatuksella ja huolella voi sieltä löytää vaikka mitä.

En ole ikinä aiemmin näin tehnyt elämässäni mitä nyt teen - tunteiden tutkiminen ja tunnistaminen.

Olen iloinen siitä, että olen tämän taidon oppinut. Ilman terapeuttiani tämäkään ei olisi ikinä onnistunut. 

Hän on antanut minulle todella paljon työkaluja tunneasioiden suhteen. 

Kiitos hänelle!