Unet

Että sellainen yö takana.

Heräsin aamu 7.00 enkä saanut enää unta.
Näin taas vaikka mitä unia viimeyönä. Niissä ei ollut mitään järkeä.

Yksi niistä jäi kuitenkin mieleeni vahvasti ja mietin, että miksi?
Onko minulla jotain keskeneräisiä asioita sen asian suhteen vai onko hän vain syystä tai toisesta ollut mielessäni viimeaikoina?

Ajoin autolla moottoritiellä ja ohitin edessäni liian hitaasti ajavan auton ja ihan kuin olisin kuullut, että joku huutaa nimeäni. Apukuskin paikalla istui joku ja kysyinkin häneltä, että kuuliko hän saman. Kyllä kuuli. 
Katsoin kuskia jonka juuri olin ohittanut - ei voi olla!!!??? Kaisa? 
Vaihdoin takaisin ohituskaistalle ja hiljensin vauhtia päästäkseni hänen vierelleen, että oikeasti näen onko se hän - on se. Ei voi olla!!
Ajoimme "Kaisan" kanssa parkkiin. Nousimme molemmat autosta ja oli se Kaisa. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista? Kaisahan kuoli vuosia sitten!?

Aloimme sitten siinä jutella ja hän kertoi, että hänellä oli jonkinlainen Briteistä tullut virus. Hän oli todella huonossa kunnossa ja hänet vain jätettiin kuolemaan kotiin. Hänet vain hylättiin sinne yksin. 
Hänen vanhempansa sitten kertoivat kaikille, että hän on kuollut.
Edes he eivät tiedä, että Kaisa on elossa. 
Hän oli autolla matkalla uuteen kotiin tyttärensä kanssa.

Miksi hän on mielessäni nyt näin vahvasti?
En kuitenkaan kertaakaan yöllä herännyt unien vuoksi. Näin kolmea eri unta viimeyönä. 
Häiritsevää. No pääasia on, että ne ei ollut painajaisia. 

Olen yrittänyt tulkita uniani, mutta ainakin itselleni se on mahdotonta. Ei niissä ole mitään järkeä. Ainoastaan joskus pystyn jotain kiertotietä yhdistämään aiheen sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Todellakin kiertotietä ja mielikuvitusta käyttäen, mutta tämä entisen kaverin kohtaaminen jotenkin - kolahti.
Olimme parhaat ystävät ala-asteella 4.-6.lk. Jatkoimme kuitenkin kaverisuhdettamme vaikka Kaisa vaihtoi sitten koulua. 
Muistan edelleen, kun äitini minulle kertoi Kaisasta. Että Kaisa on kuollut. 
Vaikka emme olleet enää vuosiin pitäneet yhteyttä tai nähneet niin silti joskus hän oli ollut minulle todella tärkeä ihminen elämässäni. Ehkä sen vuoksi se koskettikin.

Lepää rauhassa Kaisa. 
Niin kuin juuri päiväkirjaanikin kirjoitin - jos siellä missä ikinä oletkaan kuulet minua niin olet edelleen ajatuksissani.

("Kaisa" ei ole entisen ystäväni oikea nimi. Halusin muuttaa sen.)