Kuulumisia terapeutin kanssa

Nyt on vaihdettu kuulumisia terapeutin kanssa taas.

Hän oli samaa mieltä lääkityksen purkamisen suhteen, että ei todellakaan kannata lopettaa ennen kuin elämä Saksassa on kunnolla tasoittunut ja arki sujuu hyvin ilman kummempia stressejä. 
Eli loppuvuodesta sitten katsotaan, että mikä olo on ja sen mukaan lähden sitten purkamaan Citalopramia.

Nukkumisen suhteen tällä hetkellä menee ihan hyvin. Nukun koko yön heräilemättä ja ilman painajaisia. Edelleen minulla on iltoja jolloin en tunnu millään saavan unen päästä kiinni ja paljon unia. 
Sen vuoksi jatkankin nukahtamislääkkeitä. Ne on kuitenkin turvallisia käyttää eikä aiheuta riippuvuutta tai vierotusoireita kun ne lopetan. 
Mirtazapinia en ole nyt noin viikkoon syönyt. Vaihdoin sen nyt siihen Ketipinoriin jonka silloin sain psykiatrilta. Tuntuu, että se ei iltaisin väsytä niin hyvin kuin Mirtazapin, mutta annan sille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Jos tuntuu edelleen, että se ei kunnolla tahdo alkaa väsyttää ja nukahtamiseen menee liian kauan niin siirryn takaisin Mirtazapinille.

Meillä tuli puheeksi terapeutin kanssa myös minun painoasia sekä syömiseni/syömishäiriöni. 
Painoa on Citalopram lääkityksen vuoksi tullut melkein 10 kiloa lisää ja kun olen aina ollut hoikka niin totta kai ns. identiteettini on myös rakentunut sen ympärille. Sen vuoksi nyt kun muutenkin itsetuntoni on huonohko niin nämä lisäkilot aiheuttaa vielä enemmän huonoa itsetuntoa enkä todellakaan koe oloani ja itseäni hyväksi omassa kehossani. Vaikka tiedän, että nyt olen ensimmäistä kertaa normaalipainoinen niin en vain pidä siitä miltä näytän. 
Terapeutti sanoi, että nyt on aika alkaa seuraamaan painoani tarkemmin. Ahdistuslääkkeeni huonona sivuvaikutuksena on painonnousun mahdollisuus. Ettei käy niin, että painoa vain tulee ja tulee ja sitten olen ylipainoinen.
Myös syömiseeni täytyy alkaa enemmän kiinnittää huomiota. 
Ei enää mättöä ja mässäilyä ja napostelua. Pitäisi alkaa ottaa töihin välipaloja, että en sitten työnnä suuhuni vain nopeasti jotain mitä löydän - eli suklaata ja herkkuja. Ettei verensokeri sahaa ylös alas.
Nyt ajattelin myös aloittaa sen treeniohjelman jonka ostin. Keski- ja ylävartalolle. Toivon todella, että se auttaa ja saan minäkuvaani pääni sisällä parannettua. Että alkaisin taas tuntea itseni hyväksi ja kotoisaksi omassa kehossani.

Myös tämän hetken työasioista juttelimme. Tällä hetkellä töissä on taas kova kiire, on sairaslomia sekä kesälomia joka aiheuttaa kovaa vajetta ja mennään melkoisen tiukoilla. Kiirettä on. Yritän silti muistaa, että tämä on pian ohi - kiire on pian ohi. Yritän vain jaksaa. 
Terapeutti sanoikin, että minun kannattaisi yrittää ottaa tämä kaikki oppimisen kannalta. Yrittää oppia nyt mahdollisimman paljon ennen kuin muutan ja menen uuteen paikkaan töihin. 
Uusi työ Saksassa on samaa mitä teen nytkin joten ehkä voin sitten hyödyntää uudessa työssäni vielä täällä opittuja asioita.
Edelleenkin yritän muistaa ja pysyä siinä, että jos tuntuu liian kuormittavalta niin otan aikalisän. Menen jonnekin huilaamaan. Olen huomannut, että edes muutaman minuutin irtautuminen työstä ja siitä hetkestä helpottaa huomattavasti.
Nyt kun olo on parempi niin minulla on olo, että voisin helposti heittäytyä mukaan tähän myrskyyn, mutta tiedän päässäni että mihin se johtaisi - uuteen uuvahtamiseen. Joten ei, teen oman työni niin hyvin kun vain pystyn ja oman jaksamiseni mukaan sitten pyrin auttamaan myös muita. 
Ei auta muu. 
Pakko kuunnella omaa kehoa ja mieltä, että mitä se kertoo.

Unohdin mainita terapeutille tunnekirjasta jonka olen aloittanut. No ei se mitään. Ensi kerralla ehkä sitten.
Ajattelin kuitenkin edelleen jatkaa sitä. Se tuntuu kivalta. 
Nyt ei ole tarvinnut muutamaan päivään kirjoittaa sinne mitään. Olo on ollut hyvä.
Seuraava terapia-aika on 30.7. kello 13.00. Jos korona niin sallii niin menen paikan päälle ja jos edelleen säännöt vaatii niin sitten puhelinaikana. 

Yleiskatsaus tämän hetken tilanteesta - menee aika kivasti! 

Eilen aloitettiin jo vähän takapihan laittoa :) Kukkalaatikot "seinälle", hylly tavaroille löytyikin ulkovarastosta ja kukkaruukkuun vähän väriä. Myös isompi kukkapenkki valmistuu pikkuhiljaa. Tarvitsee lisää multaa ja miettiä, että minkälaisia kukkia siihen laittaisi. Yksivuotisia varmaan, kun kuitenkin ensikesä menee luultavasti ilman sen pidempiä kesälomia kun aloitan uuden työn. Lomapäiviä ei ehdi vielä kertyä pidempään lomakauteen. 
On niin ihanaa, kun saa laittaa omaa takapihaa! Myös puuterassi olisi mahdollisesti tarkoitus tänä kesänä rakentaa. Sitten on tosi kiva paikka tulla lomille Suomeen <3