Ahdistus kolkuttelee oven takana

Enkä kyllä todellakaan ajatellut avata sille ovea. Antaa sen huudella postilaatikosta sisään hävyttömyyksiä. Minä pystyn tähän. Yritän olla kuuntelematta niitä asioita mitä se huutelee.

Nyt olen jo hieman alkanut ymmärtää, että oikeasti asun täällä.
Vaikka en ole vielä töitä aloittanutkaan eikä edes postia ole vielä tullut. Mutta se, että tänään aamulla kävimme kunnantalolla rekisteröimässä minut asukkaaksi ja pankin kanssa tein netin välityksellä henkilöllisyyden todentamisen, ettei tarvitse mennä paikan päälle joten pian saan myös pankkitilin avattua täällä. Sen jälkeen puhelinliittymä ja sairaskassa ynnä muut.

Ahdistus joka kolkuttelee oven takana on monien tunteiden ja pelkojen möykky. 
Möykky sisältää tunteita mm. pelko, jännitys, ikävä, epäonnistumisen pelko, menettämisen pelko. Pelot sen sijaan ovat ehkä suurimmalta osin niitä, että en osaa kieltä ja kaikki minulta sitä kovasti odottavat ja olettavatkin jo.
Pitäisi harjoitella kovemmin. Pitäisi yrittää kovemmin. Mutta jotenkin tämä pelko lamaa alleen. Pelkään, että jos en opikaan. Samat virheet päivästä toiseen. En etene.

En kuitenkaan ajatellut, että päästän tätä möykkyä sisään. Se huutelee hävyttömyyksiä oven takana ja uhkailee, että jos en avaa niin. Niin mitä sitten?
Tiedän, että jos avaan oven möykylle niin voin saman tien varata lipun maitojunalla takaisin kotiin.
Minun täytyy olla vahva. 

Ilman miestäni ja ystävien ja läheisten tukea en täällä pystyisi varmaan edes olemaan.
He kun ovat minulle niin maailman tärkeimpiä, että en tiedä mitä tekisin jos he eivät olisi olleet rinnallani koko tätä aikaa ja tätä muutosta. Kiitos siis teille.

Toivon todella, että tämä jännitys, ahdistus ja paniikki ei kasva. Olen edelleen sitä mieltä, että ahdistus / paniikkikohtaus tulee jossain vaiheessa. Varmaan sitten, kun olen ollut hetken töissä ja tajuan, että Suomen kotiin ei ole enää menemistä. Paitsi tietysti lomilla.
Siinä vaiheessa tullaankin itkemään silmät päästä koti-ikävää ja luultavasti tulen olemaan sitä mieltä, että en pärjää täällä enää päivääkään. 
Eli sitä blogipäivitystä odotellessa. Kannattaa ehkä jättää lukematta...