Eloa koiran kanssa

Varoitus jo heti alkuun: Tämä postaus tulee luultavasti olemaan tuskastuttavan pitkä.
Yritän pitää sen niin lyhyenä kun mahdollista.

Tämä herra tässä on Aiko. Viralliselta nimeltään Rosiri's Hreimur Ernirsson. Syntynyt 6.5.2020.
Aiko on Islanninlammaskoira rodultaan.

Ystäväni kasvattaa islanninlammaskoiria pienimuotoisesti kotioloissa ja meninkin hänen luokseen hierottavaksi jolloin kävin elämäni kalleimmassa hieronnassa koskaan.

Aiko valtasi sydämeni totaalisesti.

Se piereskelevä pentu suoraan naamani alla nukkumassa.

Siitä ei mennytkään kuin vajaa pari viikkoa niin Aiko muutti meille. Tämä kun oli vähän tällainen "hups oho" pentu niin annoin miehelleni oikeuden nimetä pienen karvapallon.

Näin siis Aikosta tuli Aiko - aka Aikeli, mamman mussukka, Aiko boi, Aikolainen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Islanninlammaskoirahan ei ollut minulle tuttu rotu entuudestaan millään tavalla. Kun olin klinikkaeläinhoitajakoulussa niin yhdellä luokkakaverilla oli kaksi issikkaa, mutta en juurikaan tällöin rotuun tykästynyt haukkuherkkyyden vuoksi.
Enpä kyllä sen kummemmin viettänytkään aikaa hänen koirien parissa, että olisin enemmän tutustunut rotuun.

Sitten myöhemmin tutustuin Aikon kasvattajan kanssa työni kautta ja aloinkin käymään hänellä hierottavana. Ensin kaverustuimme (jos tämä on edes sana??) ja sittemmin ystävystyimme.
Kiitos tämän pienen haisulin olen saanut elämääni uuden erittäin läheisen ystävän.

No pidemmittä puheitta - googlasin kyseisestä rodusta lähes kaiken mitä löysin sen 1,5 viikon aikana joka minulla oli aikaa ennen pennun muuttoa kotiin.
Olin toki saanut jo hieman tutustua paremmin rotuun ystäväni luona ja olinkin alkanut pitää rodusta.

Toinen ystäväni sanoi minulle "En ikinä näe sinua pystykorvan omistajana". Nauroimme molemmat sillä en oikeastaan ole koskaan ollut pystykorva / paimenkoira ihminen. Enemmän seurakoira / noutaja linjalla. Minulla olikin yksi kultainennoutaja, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.

25.6. sitten Aiko muutti kotiin.
Aiko oli lähes alusta asti sisäsiisti. Muistaakseni ei yhtäkään kakkaa tullut sisälle ja pissojakin maksimissaan 10. Koko pentuaikana.

Aiko ei tuhonnut mitään suurempia (yksinollessaan vain listat kylpyhuoneessa saivat kokea piraijan hampaiston).
Yksinoloharjoitukset oli pakko aloittaa hyvinkin nopeasti sillä minun oli palattava pitkän viikonlopun jälkeen töihin.

Se ääni mikä islanninlammaskoirasta lähtee, kun se kiljuu täyttä huutoa on uskomaton.

Vinkki!

Jos otat islanninlammaskoiranpennun ja alat harjoitella yksinoloa ja se aika kun olet kotona kun se kiljuu korvanjuuressa niin hanki kuulosuojaimet.

Aiko on alusta asti ollut todella nopea oppimaan. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran opetella yksinoloa ja se alkoikin jo sujua.

Aiko on alusta saakka ollut aidatulla alueella yksin. En ole sitä sittemmin viitsinyt alkaa hämmentää, kun Aiko tietää että siellä ollaan nätisti yksin.

Syynä tähän oli molempien koirien turvallisuus.

Hermu aikanaan ei voinut sietää muita koiria, mutta tottui Aikoon nopeasti. Ei kyllä sen kanssa halunnut leikkiä ja ärähtikin melko pahasti muutaman kerran, kun Aiko yritti mennä leikkimään Hermun kanssa. Useimmiten Aikolle riitti vain pieni murahdus, että ei tarvitse tulla lähemmän. Mutta jokainen pentuhan koettelee rajojaan.
Tästä syystä pidin koirat erillään, kun en ollut itse kotona. Ettei satu mitään. Ja myös, ettei Aiko mene syömään mitään sähköjohtoja ynnä muuta mistä voi sattua vahinko.

Omien kokemusten mukaan todella viisas ja miellyttämisenhaluinen rotu.
Tällaisen käsityksen olen ainakin Aikosta saanut.

Syttyy heti treeniin mukaan, kun huomaa että minulla on nameja mukana. Haluaa oppia uutta koko ajan.

Oiva "apuri" myös hevostallilla.

Aiko on suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytysti ja käynyt myös paimennuksen esikokeessa. Hyvä paimenkoira on hän. Itse en ole kyllä tähän kyseiseen harrastukseen niin hurahtanut kuin Aikon kasvattaja.

Häntä varten vain ja ainoastaan yritänkin täällä Saksan päässä löytää jonkun pienen lammastilan jos pääsisimme edes hieman treenaamaan.

Hevosia / ponejakin Aiko osaa paimentaa - tosin siskoni ponit eivät liikahda senttiäkään paimenkoiran sitä yrittäessä.

Myös tätä liikkuu paimenkoiran päässä. Eli kuka tietää mitä - vain paimenkoira itse.

Ne ovat hyviä viihdyttäjiä tylsänä päivänä. Keksivät ja tekevät kaikenlaista hauskaa.

Aiko saa minut hymyilemään ihan joka ikinen päivä. Milloin söpöydellään ja milloin ollen hieman hölmö.

Henkilökohtainen tila EI ole mahdollista jos omistaa islantilaisen.

Olen oppinut tämän myös muualla kuin kotona. Eli jos et halua koiraa joka tulee iholle - älä ota issikkaa.

Ainakin meillä kaikki on kavereita.

Jos joku murisee tai ei tykkää Aikosta niin Aiko alistuu selälleen ja ryömii lähemmän. Koska tällä tavalla on pakko tykätä.

Ihan sama mihin pyydän Aikoa menemään se menee ja on vain että "okei".

Tietää, että voi luottaa minuun ettei mitään satu. Tietää, että tempun jälkeen saa namia ja super kehuja.

Aiko on rohkea ja ihan loisto tyyppi.

Eilen juuri sanoin miehelleni, että edelleen joskus hämmästyn siitä miten tämä pieni lammaskoiramme toimii jokaisesta käskystä kyseenalaistamatta.

Komm tarkoittaa tule ja silloin tullaan kun käsky käy.

Uskallan pitää Aikoa vapaana missä vain. Voin luottaa tähän koiraan 100%.

Se jos joku on ihanaa ja luo rentoutta ja luottamusta meidän välille vielä enemmän.

Aikon kanssa työskentely on hauskaa ja rentoa.
Nautin siitä kovasti.

Uiminen parasta. Ei lisättävää.

Tai no sen verran lisättävää, että tämä turkki. Ihan paras. Kuivuu todella nopeasti ja jopa kurakelillä kun turkki kuivuu, niin kaikki hiekka ja lika vain karisee pois. Ei tarvetta pesuille ja harjauksille.

(Paitsi pian, kun alkaa karvanvaihtokausi. Sitä en odota.)

Sosiaalistaminen ja uusiin asioihin totuttaminen on todella todella tärkeää pennun kanssa. On se sitten minkä tahansa rotuinen koira.

Aikon kanssa alusta saakka kävimme erilaisissa paikoissa. Eläinlääkäriasemalla treenaamassa pöydällä oloa sekä sen ylös ja alas menemistä, eläinkaupassa käymistä, hissejä, portaita, kaupungin ääniä ja vilskettä, metsässä oloa ynnä muuta.

Joka päivä meillä oli pieniä treenihetkiä jolloin treenattiin peruskäskyjä - tänne, istu, maahan, ruoan odotus. Näiden sujuessa lisäsimme käskyt - stop ja seiso.

Kun tuli uutinen, että muutamme Saksaan niin aloin opettaa Aikolle jo tunnetut käskysanat saksaksi. Tämä oli super helppoa. Ensin vain tännekomm ja välitellen aloin jättää tänne sanaa pois.

Aiko siis osaa nyt saksaksi - tänne, istu, maahan, pois ja paikka.

Supermies Aiko.

Ja toki täytyy myös tiedostaa ja muistaa se, että koiran pitäminen ei ole ilmaista. Se ei ole ainoastaan ruoan ostoa ja rokotuksia.
Se on meidän kohdallamme vakuutuksien maksamista, tarvikkeiden ostoa, ruoan ostoa, eläinlääkärissä käyntejä ja rokotuksia sekä punkkihäätöä vuosittain.
Onneksi meidän tähänastiset eläinlääkärikäynnit ovat olleet niitä "normaaleja" jonkun bakteerin tms. aiheuttamia ripuleita.

Ei siis mitään vakavaa.

Olisi niin paljon kaikkea muutakin kerrottavaa, mutta tästä tulee muutoin ihan liian pitkä kirjoitus.

Kaikki tiivistettynä - islanninlammaskoira on ehdottomasti minun rotuni ja olen aivan äärimmäisen rakastunut Aikoon ja rotuun.
Seuraava islantilainen meille tulee sitten joskus jos Aiko saa pentuja ja sieltä tulee uros (toivottavasti). Tähän on aikaa vielä onneksi vuosia.

Yritin pitää tekstin lyhyenä, mutta taisin epäonnistua.

Tällainen on meidän Aiko.

Minun suppea näkemykseni Aikosta ja islantilaisesta.

Voisin jakaa ja kertoa kokemuksiani Aikosta islantilaisena ja koirana vaikka kuinka loputtomasti, mutta tässä nyt tiivistettynä muutamia juttuja kuvien kera.