Lääkityksestä luopuminen

Puhuimme aiemmin sekä terapeuttini sekä lääkärini kanssa lääkityksen lopettamisesta. 

Aiemmin oli puhetta, että pari kuukautta muuton jälkeen kun on ollut hyvä ja tasainen olo niin voin lopettaa lääkityksen. Mikä tarkoittaisi vuoden lopussa.
Olen itsekin ollut sitä mieltä, että se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Tähän saakka.

Nyt kun kaikki tämä muuttostressi alkoi niin marssin apteekkiin ostamaan lääkkeet seuraavalle puolelle vuodelle. En halua täällä joutua menemään lääkäriin ja selittää kaikkea mitä on ollut edellisen puolentoista vuoden aikana.
2 x 98 tablettia riittää siis noin puoleksi vuodeksi ja unilääkkeestä kun menee vain 1/4 tabletti niin nekin 1,5 pakettia luulisi riittävän hetkeksi.
Niin kuin terapeuttinikin sitten viimeisellä tapaamisella sanoi, että ehkä on parempi idea se, että en nyt mieti asiaa ollenkaan ja syön nyt lääkkeitä yli vuodenvaihteen ja sitten katsotaan, että miltä tuntuu. 
Vaikka miten tämä on aina ollut turvapaikkani ja tunnen jo heti oloni kotoisaksi niin kyllä se arki täälläkin tulee lyömään päin kasvoja. 

Uusi työni eläintenhoitajana alkaa maanantaina 4.10. 
Ennen sitä täytyy hoitaa vaikka mitä asioita. Toimittaa mm. työnantajalle veronumeroni sekä oma henkilökohtainen numeroni (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) ja sen jälkeen voin saada ensimmäisen palkkani lokakuun lopussa. 
Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että uudessa työpaikassani englanninkieli on okei. Olen edelleen niin surkea saksankielessä, että ei mitään järkeä. Tarvitsen kursseja opettajan kanssa tai jotain oppitunteja. 
Yksinopiskelu on ollut samalla todella helppoa, että vaikeaa. Ehkä myös tämä tämänhetkinen tilanne on vaikuttanut suurestikin saksankielen opiskeluuni.

Pahimpana ajanjaksonani kykenin hädin tuskin nousemaan sängystä.
Kun se helpotti niin tuntui, että edelleen masentaa niin paljon että ei mikään kiinnosta. Ei edes se saksankieli mitä olen luvannut opiskella niin paljon kun pystyn.
Tämähän nyt alkaa sitten aiheuttaa pientä ahdistusta. Tiedän, että olisin pystynyt parempaakin. Paljon parempaan. Mutta en ole yrittänyt. Vaarannanko tällä nyt uuden työni?
Omaa tyhmyyttäni. 

Voi olla, että kyllä ja voi olla että ei. 
Toivottavasti he ymmärtävät tilanteeni.

Nyt ei auta muu, kun pitää lääkitykset ennallaan ja olla edes miettimättä koko asiaa ennen kuin ensi vuoden alussa. 
Vain siten pystyn kaiken tämän muutoksen keskellä turvaamaan riittävän unen saannin ja tasaisemman mielialan. Mieli pysyy kirkkaampana ja pääkin toivottavasti tulee toimimaan "normaalisti" kaiken tämän läpi.