Viikko vierähtänyt

Viikko Saksassa uudessa kodissa on mennyt nopeasti.

Mukaan on mahtunut ahdistusta, huolta, turhautumista mutta myös iloa ja onnea.

Viimeviikolla sain yhden ahdistuskohtauksen - onneksi se oli hyvin lievä. Helpotti, kun laitoin musiikit korville ja menin koiran kanssa kävelylle.
On ollut hieman turhauttavaa, kun olemme mieheni kanssa rekisteröineet minua Saksan asukkaaksi ja erinäisille tahoille ja kaikki ei ole mennyt aivan mutkitta.
Osa asioista pitää aktivoida netissä ja tuntuu, että juuri minun kohdallani nettisivut ei toimi tai ei muuten vain rekisteröitymiset onnistu. Näin kävi pankin sekä puhelinliittymän kanssa.
Mutta vaikeuksien kautta voittoon!

Nyt minulla on saksalainen pankkitili ja kortti (PIN-koodia odottelen vielä postitse), puhelinnumero, olen sairaskassan jäsen, minulla on oma henkilökohtainen sekä veronumero.
Näiden pitäisi riittää siihen, että saan nyt aloittaa työt. 
Uudelle pomolleni olen jo ilmoittanut kaikki tarvittavat mitä täytyy ja loput tiedot menee pomolle suoraan valtiolta.

Huolta on aiheuttanut koira. Aiko sairastui viimeviikon perjantai-lauantai välisenä yönä ripuliin.
Koira joka ei ole koskaan kakannut sisälle oli nyt niin tehnyt. Tiesin heti aamulla, että nyt ulos ja juoksujalkaa ja niinhän siinä kävi. Ei mennyt kotihoidollakaan paremmaksi.
Aiko myös oksensi kerran jolloin tiesin jo, että tähän ei enää taida kotikonstit auttaa.
Toissayönä Aiko taas kakkasi sisälle.
Tai no, mitä sitä turhaan kaunistelemaan - ripuloi koko makuuhuoneen.

Eilen aamulla kun uusi tuleva työpaikkani aukesi kello 7.30 ajoin klinikalle kysymään, että olisiko heillä vapaata aikaa katsoa Aiko. Onneksi oli. Menin kotiin aamupalalle ja takaisin klinikalle. 
Sieltä saimme antibiootit sekä ruoansulatuskanavaa tukevia valmisteita. Toivon todella, että Aikon olo alkaisi jo helpottaa. On se onneksi ollut tänään jo hieman virkeämpi. 

16.10 on jo sovittu työpaikan kanssa pieni niin sanottu virkistysilta. Mennään porukalla syömään ja tehdään jotain kivaa. Jos arvon korona niin sallii. Onneksi on jo molemmat rokotteet ja minulla on puhelimeen ladattuna CovPass jossa tämä tieto on näkyvillä. Tällä hetkellä sillä pääsee sisälle minne vain.
Eli minä voin mennä joka paikkaan ja mieheni ei minnekään. Hah! 

On ollut aivan mielettömän ihana vastaanotto täällä Saksassa. En voi olla iloisempi ja onnellisempi siitä, että minkälainen läheispiiri ja tukiverkosto minulla / meillä on ympärillämme myös täällä.
Olemme istuneet jo porukassa iltaa ja käyneet ravintolassa jossa mieheni setä on kokkina. Samainen setä vei minut isoon eläinkauppaan koiratarvikeostoksille ja ajoin ensimmäistä kertaa saksassa.

Yhteenveto - kaikki hyvin.

Tämä oli tällainen välikuulumisia kertova kirjoitus.