Syksy ja tunnetilat - kuulumisia Saksanmaalta

Syksy on saapunut nyt Saksaan. Lehdet kellastuneet ja putoaa puista, aamuisin on jo hieman pakkasta ja pimeä tulee jo aikaisemmin illalla.

Silti täällä ei ole niin pimeää ja harmaata kuin Suomessa on syksyllä.
Se on auttanut mielialaan. Päivisin paistaa aurinko. Tuntuu, että se auttaa pysymään hieman virkeämpänä eikä mieli harmaannu samalla tavalla kuin aiemmin syksyllä ja talvella.
Olen edelleen nukkunut suhteellisen hyvin - lukuun ottamatta sitä yhtä yötä, kun unohdin ottaa unilääkkeen. 
Töiden jälkeen olen edelleen super väsynyt ja uupunut. Menenkin siis viikolla joka ilta nukkumaan jo kello 21, kun en vain yksinkertaisesti pysy enää hereillä.
Ja se on ihan okei. Täytyy mennä nukkumaan silloin kun väsyttää.
Toivon vain, että jo hieman tottuisin tähän uuteen työaikatyyliin joka täällä Saksassa on.

Edelleen mieheni on sanonut minulle, että vaikka olen todella uupunut töiden jälkeen niin se on vain normaalia väsymystä töistä eikä samaa stressiä ja ahdistusta mitä aiemmin minulla oli kun tulin töistä kotiin.
Olen alkanut miettiä asiaa enemmän ja näinhän se on.

Pidän uudesta työpaikastani todella paljon. Pidän siitä, että se on pieni paikka ja siellä on kiva ja mukava tiivis porukka.

Viime sunnuntaina minulla kipeytyi oikea nilkka. 
Nilkka oli todella kipeä kun kävelin ja oli joka ilta kotiin päästyäni todella turvoksissa.
Kärvistelin muutaman päivän kipulääkkeillä joista ei tosin ollut mitään apua. Sitten mieheni sanoi, että voin laittaa sähköpostia meidän lääkärillemme ja kysyä osaisivatko he auttaa minua.
Vastaus tulikin jo heti aikaisin seuraavana aamuna, että kello 11.00 olisi minulle ajanvaraus tarjolla.

Menin lääkärin vastaanotolle kello 11. 
Lääkäri katsoi nilkkaa ja sitä miten seison ja kun makasin pöydällä niin jalkani eivät olleet samanpituiset. 
Aikansa hän heilutteli ja ravisteli kipeää nilkkaani ja paineli sitä tuloksetta. Sitten tuli puheeksi selkäni. 
"Onko sinulla koskaan selkäkipuja?" - Kyllä on-
Käski kääntyä kyljelleen ja hän sitten naksautti koko rankani auki. 
Kappas - jalatkin on samanmittaiset taas.

Lääkäri antoi reseptin / lähetteen ortopediselle kenkäteknikolle sillä selkäni vuoksi ilmeisesti minulle on alkanut hiljalleen tulla lattajalat joiden vuosi seison nilkat sisäänpäin kääntyneenä.

Onneksi teknikko oli seuraavan nurkan takana. 
Nainen puhui vain hieman englantia, mutta onneksi saksankieleni on alkanut hiljalleen jo hieman edetä.
Mies joka oli teknikko otti ensin kuvat jalkapohjistani ja sen jälkeen piti astua hassun tuntuiseen vaahtomuoviin tms. 

Hän sanoi, että 10 päivän päästä uudet pohjalliseni ovat valmiit ja kun ne tulee, niin hän soittaa minulle. Menen sovittamaan ja hakemaan pohjalliset.
3-4 päivää menee ainakin ennen kuin jalkani tottuvat uusiin pohjallisiin. 
Pohjalliset nostaa jalkapohjan kaarta joka voikin aiheuttaa hieman epämukavuutta ja "kipua". 
Jos kipu ei hellitä niin pitää mennä takaisin. Toivottavasti sopisi heti.

Hinta - kysyin heti hintaa. Maksaa noin 40-50 euroa ja minun sairaskassani maksaa loput. Ihanaa.
En myöskään maksa lääkärikäynneistä mitään sillä sairaskassani kattaa kaikki lääkärikäynnit.
Tämä on kiva Saksassa. Maksamme palkastamme tietyn määrän veroja valtiolle joka kattaa lääkärikulut tarvittaessa. Ei tarvitse odotella laskua kotiin jälkeenpäin.

Nilkka on edelleen kipeä. Viikon jälkeen.
Se vähän uuvuttaa ja harmittaa sillä toivoin, että nyt viikonlopun aikana kun en seiso ja kävele 9 tuntia päivässä se olisi parempi - mutta ei. 
Ehkä se on parempi vasta muutaman viikon päästä, kun saan jalkani pohjallisten avulla oikeaan asentoon.
Toivon vain, että se ei olisi ensiviikolla töissä niin paha kuin tällä viikolla. Kotiin päästyäni kun olin hetken maannut sohvalla ja lepuuttanut jalkaani oli melkein mahdotonta lähteä liikkeelle uudelleen. Kävely oli todella kivuliasta ja tuotti tuskaa.

Kyllä tämä tästä.
Koti-ikävä on toistaiseksi pysynyt kohtuullisena.
Onneksi soitellaan ja viestitellään lähes päivittäin tärkeimpien ihmisen kanssa. 

Olette rakkaita.