Tästä se lähtee

Viimeinen viikko ahdistuslääkkeillä lähtee nyt. 

Olo on hyvä. Ei jännitä lääkkeiden loppuminen. 

Tämä viikko töissä on ollut todella kiireinen, stressaava ja painostava. Siitäkään huolimatta ahdistusta ei ole ollut. Ei edes pientä. Ei edes mielessä, että joskus tällaiset päivät ovat olleet minulle täysin ylitsepääsemättömiä. En aiemmin olisi ikinä pärjännyt tällaisien päivien läpi saamatta ahdistuskohtausta. Tai kahta.

Olen onnellinen siitä, että olen vihdoinkin saanut selätettyä tämän. 
Ahdistus ja masennus piti minua pitkään vankinaan, mutta nyt olen vihdoin vapaa.
Voin ja pystyn tekemään mitä haluan!

Tie tähän ei ollut helppo kulkea. 
Kuljin läpi monen romahduksen, työkokeilun, sairasloman ja jatkuvan kamppailun pääni sisällä. 
Henkiset ja fyysiset oireet vei kaikki voimat ja lamaannutti. Mitään en pystynyt tekemään. Ei ollut mielenkiintoa eikä jaksamista mihinkään. Siis yhtään mihinkään. Sohva oli paras ystäväni kotona. Monta kuukautta kuljin sohvan ja sängyn väliä.
Nukkuminen oli jatkuvaa loppumatonta painajaista. Oli jopa vaihe jolloin pelkäsin nukkumaan menemistä. Tiesin, että edessä on taas monta tuntia painajaisia.
En tule koskaan unohtamaan sitä.

Nyt jälkeenpäin olen taas vähän viisaampi - tunnen mieltäni ja kehoani paremmin. Osaan kuunnella sitä paremmin ja jos joskus tulevaisuudessa samanlaiset oireet alkaa kolkutella niin osaan pysähtyä ajoissa. 
Osaan olla sinnittelemättä ja ottaa aikalisän tarpeeksi ajoissa, että minun ei tarvitse taas ensin vajota pohjaan ja pelätä tukehtumista.

Muistan vieläkin ne pahimmat paniikki ja ahdistuskohtaukset joissa ensin pelkäsin, että tukehdun ja kuolen.
Tarpeeksi kauan kun ne jatkuivat niin melkein jo toivoin, että kuolisin niin pääsisin ainakin eroon kyseisistä kohtauksista.
Tämä oli ennen ahdistuslääkkeen aloittamista.
Sen jälkeen ahdistuskohtaukset pysyivät sen verran lievempinä, että tiesin niiden menevän ohi. Olen enemmän kuin iloinen siitä, että ensimmäiset määrätyt ahdistuslääkkeet sopivat minulle heti eikä minun tarvinnut aloittaa sitä lääkityskokeilurumbaa. 
Monesti kun se tuntuu niin menevän.
Ainut lääke joka minulle ei sopinut oli toinen unilääke.

Tällä hetkellä voin paremmin kuin ehkä 1,5 vuoteen.
Stressiä ei ole. Täällä Saksassa alkaa jo kevät tulla ja aamut ovat jo valoisia ja illallakin jo hieman pidempään valoa.
Valo ja lämpö antaa minulle energiaa. Niin kuin monelle muullekin.
Saksa onkin minulle täydellinen paikka. Valoa, aurinkoa ja lämpöä on paljon enemmän kuin kotisuomessa. 
En malta odottaa itseasiassa sitä, että lääkkeet loppuu. Ei tarvitse muistaa joka aamu ottaa pilleriä.
Olen vapaa. 

Tuntuu hyvältä. 

Voin hyvin.