Onko tämä Blogini loppu?

Olen miettinyt jo monta kertaa, että pitäisikö jo luopua blogin kirjoittamisesta.

En enää löydä kirjoitettavaa, kun elämäntilanne on tällä hetkellä niin hyvä. Normaali.

Ei ahdistusta ja masennusta pilaamassa jokaista päivää.

Edellisen blogitekstin ja tämän tekstin välissä olen avannut blogin monet kerran ja vain tuijottanut ruutua. En saa edes otsikkoa keksittyä. 
Haluaisin kuitenkin pitää blogin edes jotenkin siinä aiheessa miksi sen olen luonut.
Nyt kun ei ole enää ns. "huolia" niin on vaikeaa keksiä aiheita mistä kirjoittaa.

Niinpä tämä blogi on siis mitä luultavimmin tullut tiensä päähän.
Ei vain kerta kaikkiaan löydy mitään kirjoitettavaa. 
Siitäkin huolimatta, että edelliset kaksi viikkoa töissä on ollut täydellistä rikkoutumatonta kaaosta. Joka päivä. Tällä viikolla olin yksin pomojen kanssa keskiviikosta eteenpäin.
Noh, kaikki sujui olosuhteisiin nähden hyvin. 
Tänään on pyhäpäivä joten ei töitä. Onneksi - sillä olin myös lauantaina töissä. Suunnitellun kahden tunnin sijaan menikin neljä. 
Eilinen meni kirjaimellisesti sohvalla. Ehkä tänään olen jo vähän enemmän elossa ja saan vähän siivottuakin kotona ennen kuin uusi viikko alkaa.

Ehkä nyt voimme heittää hyvästit Mie Jaksan - Blogille. 

Matka tähän hetkeen on ollut pomppuinen. On ollut hyvää ja huonoa. On ollut hyviä päiviä ja totaalisia romahduksia.
On ollut lääkkeitä. On ollut terapiaa.
Kaikesta opin. Opin itsestäni. Kuuntelemaan itseäni ja mieltäni.
Näillä kaikilla eväillä eteenpäin on hyvä mennä. 
Osaan pysähtyä jatkossa nopeammin jos tarve tulee. 
En todellakaan aio enää ikinä ajaa itseäni samaan jamaan jossa olin silloin, kun kaikki se alkoi.

Hyvästi blogi ja kiitos ihan mielettömän paljon kaikille lukijoille ja kiitos kaikista kommenteista.
Ne toi lohtua niinä pimeinä aikoina kun tiesin, että en ole yksin oloni ja tilanteeni kanssa. 

Kiitos! 💜