Tunteet ja niiden merkitys

Tunteet. 

Ne ovat tärkeitä. Ne ovat monimutkaisia. Ne ovat kivuliaita. Ne ovat ihania. Ne tuntuvat hyvältä. Ne ovat vaikeita. Ne ovat hämmentäviä.
Ne ovat osa ihmistä ja elämää. Osa minua.

Jokaiseen hetkeen liittyy jokin tunne. Vaikka sitä ei sillä hetkellä ajattelisikaan tai tunnistaisikaan.

Tunteita on monia. Ilo, suru, pelko, ahdistus, jännitys, toivo, onnellisuus, ikävä, rakkaus, pettymys, viha, odotus, loukkaus, ärsytys ja stressi. 

Näitä tunteita minä koen. Jokin näistä tunteista on minulla läsnä päivittäin.

Tunteita minun pitää osata tunnistaa. Miksi tunnen näin? Voinko tehdä asialle jotain, etten tuntisi esimerkiksi vihaa tai pettymystä? Miksi minua ahdistaa? Miksi olen jännittynyt - mitä jännitän? Mikä tekee minut surulliseksi?

Olen vihdoin pitkästä aikaa alkanut tuntea taas iloa ja onnellisuutta. Olen ollut koko ajan onnellinen puolisostani ja elämästäni tietenkin, mutta myös onnellisuutta itseäni kohtaan - minä selviän tästäkin vaikeasta ajanjaksosta.

Niin pitkään jo olen tuntenut vain surua ja ahdistusta. 

Vihan tunne on uuvuttavaa. Olen vuosia ollut vihainen eräästä asiasta ja nyt vihdoin viha alkaa vaihtumaan pettymykseksi. Ehkä jopa merkityksettömäksi. Voin pian toivottavasti jättää koko asian taakseni. Minun ei tarvitse kuluttaa tunteitani siihen. Asialle ei voi kuitenkaan mitään tehdä.

Tunteet voivat olla uuvuttavia ja raskaita. Ainakin minulle ne välillä ovat. Vaikeat tunteet kuten minun kohdallani kaikki yllä mainitut negatiiviset tunteet kuluttavat paljon energiaani ja vaikuttaa vahvasti mielialaani ja olooni. 

En edelleenkään osaa käsitellä kaikkia tunteitani niin kuin minä haluaisin.

Annan joskus tunteilleni liikaa valtaa. Tunteet ottavat hallinnan ja toimin joskus jopa hallitsemattomasti niiden vallassa. Siksi minun on vielä paremmin yritettävä saada negatiivia tunteitani hallintaan. Tunnistaa ne.

En tarkoita, että tunteita pitäisi koskaan kieltää tai sivuuttaa.

Tunteet ovat sallittuja ja toivottuja - myös ne negatiiviset.

Täytyy vain oppia tunnistamaan ne ja löytämään syy. Siten minä ainakin pystyn paremmin hallitsemaan niitä.

Kun pystyn tunnistamaan ja hallitsemaan tunteeni koen, että minulla on kontrolli omaan elämääni. Olen oman elämäni hallitsija. 

Tunteet eivät ole se joka määrittää tekemiseni ja ottaa valtaa minusta. Minä toimin niin kuin minä haluan. 

Saatan olla todella äkkipikainen tunteiden vallassa sen kummemmin miettimättä, että miksi toimin niin tai miksi sanon mitä sanon.

Tunteeni puhuvat. Ja se on väärin näyttää sitä muille. 

Ei se ole muiden ihmisten syy miksi minä tunnen mitä tunnen eikä muiden ihmisten pitäisi siitä kärsiä.

Olen oppinut pyytämään anteeksi. Ilmaisemaan tunteeni ääneen ja kertomaan muille mitä tunnen. Vaikka en osaisi sanoa miksi. Se on tärkeää minulle. En halua satuttaa ketään sanoillani tai teoillani tunteideni vallassa. Se on väärin. Siksi olen opetellut pyytämään anteeksi kun huomaan tehneeni tai sanoneeni väärin.

Tunteet on hyvä asia. Olenhan kuitenkin ihminen.

Tunteet eivät enää hallitse minua niin kuin aiemmin. Minä opin hiljalleen hallitsemaan ja tunnistamaan omat tunteeni.

On ihanaa tuntea.