Moi, olen Katja.

Moi.

Minua jännittää. 

Jännittää, että mitä tapahtuu kun julkaisen tämän.

Kaikki nyt tietävät, että se olen minä. Se on hieman ahdistava ajatus - pelottaa.
Minä jaksan - blogille tulee kasvot. Minun kasvot.

Mitä ihmiset miettivät nyt, kun tietävät että minä olen kirjoittanut kaikki nämä tekstit.

Ymmärtävätkö he minua nyt paremmin vai meneekö huomio ja pointti kirjoituksistani väärään suuntaan?

Olen kirjoittanut tätä blogia itseäni varten. Saan avautua olotilastani ja siitä, että miltä minusta tuntuu tietäen, että joku joka lukee varmasti tuntee osittain samoin. Muutaman kommentin olenkin saanut. Muut tuntevat samoin. En ole yksin.

Se on terapiaa. Saan keskittyä yhteen ajatukseen kerrallaan. Koska muuten kaikki nämä aiheet pyörii päässäni samaan aikaan enkä saa mistään kiinni. Nyt saan keskityttyä yhteen asiaan kerrallaan. Purettua sen mielestäni pois. Se ei jää sinne kummittelemaan.

Ja tämäkin asia on mielessäni niin kauan kun päätän sen julkaista. Kun päätän tulla julki. Tiedän, että se asia ei häviä mielestäni minnekään ennen kuin teen sen.

Tämä on ollut myös niille jotka ovat jo tietäneet, että minä olen kirjoittaja tälle blogille. Auttamaan ymmärtämään minua ja tunteitani paremmin. Miksi tunnen näin tai jos sanon, että ahdistaa niin he ymmärtävät miltä minusta tuntuu. 

Mutta jos tulen niin sanotusti julki niin onko minun helpompaa kirjoittaa niin kuin asiat on. Minun ei tarvitsisi enää miettiä, että miten muutan joitain asioita niin, ettei ihmiset tajua kirjoittajan olevan minä. 

Saisin vapauden sen osalta. Yksi "stressin" aihe vähemmän. Vaikka ei se minua nyt varsinaisesti stressaa niin tokihan se aina mietityttää, että mitä jos joku saa tietää. Miten muotoilen ja kirjoitan jotain niin, että ihmiset eivät tajua että Katja kirjoittaa nämä. 

Nyt ajattelin tulla julki. Vapaus. Stressittömyys.

Minun ei tarvitse enää miettiä ja huolehtia, että mitä jos joku saa tietää.

Saan olla täysin oma itseni. Jos se ei jotain miellytä tai jollekin kelpaa niin se on harmi. Voi voi.  

Heidän harmikseen se ei minua liikuta. Se ei vaikuta minun elämääni. 

Silloin ei tarvitse lukea.

Olen vahva ja rohkea. Aion tehdä tämän. Tämähän on minun blogini - "päiväkirjani". Tämä on minulle. Tämä on minun. Ei kenenkään muun.

Muokkaan MINÄ - sivun minun näköiseksi. KUVIA - sivusta tulee enemmän minun näköinen.

On ollut hankalaa valita kuvia joista ei selviäisi liikaa henkilökohtaisia asioita. Siksi onkin vain maisemia. Nyt sekin helpottuu.

Ehkä tästä blogin kirjoittamisesta tuleekin paljon helpompaa. Saan olla minä. 

Saan olla Katja.