Olotila lääkkeiden ansiota

Oloni on samalla helpottunut ja kiitollinen sekä pelokas. 

Olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että lääkkeet ovat auttaneet. Ne pitävät ahdistuskohtaukset poissa. Ja niin kuin lääkärinikin sanoi, että saatan huomata että nyt se olisi tulossa mutta se ei tule. Huomaan edelleen lähes päivittäin sen olemassaolon mutta se ei saa minusta valtaa.

Nyt minä olen sen herra! Vihdoin!

Tuntuu hyvältä, kun ei ahdista. 

Ei tarvitse pelätä, että milloin seuraava tulee.

Ainoa asia on enää unettomuus. Koska saan nukutuksi niin kuin normaalit ihmiset? 

Ilman jatkuvia unia / painajaisia ja kokonaisen yön putkeen ilman heräilyjä.

Edelleen jatkuva henkinen ja fyysinen väsymys vaivaa sen vuoksi.

Kuitenkin pelkään koko ajan, että palaako ahdistukseni jos lopettaisin lääkkeen. Mitä sitten joskus tapahtuu kun on sen aika.

Etenkin kun ahdistukseni oli sillä tasolla, että aloitusannostus ei edes tehonnut. Vasta kun annostusta nostettiin huomasin vaikutuksen.

Toki sehän on aivan turhaa miettiä asiaa nyt. Olen vasta noin kaksi viikkoa voinut oikeasti paremmin. Huomattavasti paremmin. Koen olevani sen verran pirteämpi ja mieleni on sen verran selkeä, että työhön paluu ei tunnu niin pahalta.

Olen miettinyt töihin palaamista nyt lähes joka päivä viikon ajan ja asia ei enää laukaise ahdistuskohtausta päälle.

Se vain jännittää. Paljon.

Lääkityksen ansiosta voin paremmin.

Ehkä hyvä niin, mutta voinko syödä lääkkeitä kuinka kauan?

Entä jos en pärjää ilman lääkkeitä? 

Entä jos romahdan taas?

"Ethän sinä nyt voi jatkuvasti lääkkeitä syödä!" - olen kuullut tämän lauseen. 

Se sattui. Se koski henkisesti.

Hain apua. Eikö se ole hyvä asia?

Olenhan kuitenkin syönyt lääkkeitä huimat kaksi-kolme kuukautta. En enempää. Kuka sanoi, että olen niitä loppuelämäni syömässä? Ei kukaan.

Niistä on apua. Mieluummin syön lääkettä joka auttaa minua kuin se, että en kykene mihinkään ja istun kotona omassa ahdistuksessani. Olen sen vankina eikä minulla ole mitään sananvaltaa silloin. Ahdistus pieksee minut - henkisesti ja fyysisesti.

Lääke auttaa minua. 

Se tuntuu hyvältä - vaikka minua pelottaakin, että mitä sen jälkeen.

Yritän olla miettimättä sitä.